What time is it? It's HOMECOMING WEEK !

Hola amigos!

Miten taa aika rientaakin nain nopeesti? Mun on pitanyt ajat sitten jo kirjotella teille meijan Homecoming-viikosta, joka oli siis jo SYYSKUUSSA, mutta aina se aika tuntuu vain katoavan tai sitten on jotain muuta tekemista ilmaantunu aina samaan aikaan kun pitaisi vaan istua ja rauhoittua kertomaan kuulumisia... Olen todella pahoillani, toivottavasti viela jaksatte kuulla musta! Nyt tulee kasapain teksteja tekstien peraan, joten koittakaa pysya karryilla. Alkajaisiksi voisi sanoa, etta mun aika taalla on ollut jotain uskomatonta, en olisi ikina voinut kuvitella tata vuotta nain hienoksi kokemukseksi. Kohta tulee viisi kuukautta taalla tayteen, hetkeakaan en vaihtaisi ja kauhulla jo odotan niita viimeisia kuukausia jotka sitten vain vilahtavat ohitse.. Mutta nyt, kurkistakaamme viime kuukausien tapahtumiin!:)

Go Pioneers, Go Lady Pioneers, Let's go fishing the Longhorns, Let's go girls....! Naita kannustus-huutoja kuultiin Ten Sleepin kulmilla kyllastymiseen asti vahan yli kuukausi sitten, silla meidan koulussa juhlittiin Homecoming viikkoa. Tata viikkoa juhlitaan meidan koulun urheilujoukkueiden takia, silla sina viikonloppuna molemmilla koulun jengeilla, tassa tapauksessa meidan tyttojen lentopallo-jengilla ja poikien football-jengilla, on kotiturnaus, joten koko viikko on ikaankuin valmistelua ja tsemppaamista peleja varten. Homecoming viikon perimmainen tarkoitus oli tuoda College-oppilaat takaisin High Schooliin muistelemaan vanhoja viikkoja entisessa koulussa. Tama viikkohan on todella perinteinen taalla Jenkkilassa, ja sita juhlittiin meidankin koulussa oikein kunnolla!

Joka paiva meilla oli tiedossa erilainen pukeutumis-teema, esimerkiksi maanantaina aloitettiin Clone paivalla, jolloin sinun oli tarkoitus pukeutua samoihin vaatteisiin jonkun toisen oppilaan kanssa, tai matkia vaikka omaa opettajaasi, niinkuin jotkut meidan oppilaat onnistuneesti tekivatkin. :) Tiistaina oli vuorossa Cowboy versus Gangster, keskiviikkona Gender day, torstaina Hawaiin day ja perjantaina Spirit day, elikka pukeudut oman koulusi vareihin, meidan koulun varit ovat sininen, punainen ja valkoinen. Ja ilman hauskoja tilanteita ei tastakaan viikosta selvitty, mina kun olen vain suomalainen vaihto-oppilas kokemassa kaikkea uutta ja ihmeellista. Kun ensimmaista kertaa nain pukeutumiskoodit naille paiville, perjantain kohdalla aloin miettia etta miten ihmeessa sun olisi tarkoitus pukeutua HENGEKSI?! Pitaisiko mun pistaa joku valkoinen lakana paalle vai esittaa keijukaista? Tuumailin tata asiaa sitten aaneen ystavalleni McKennalle, ja yhtakkia han alkoi nauraa, etta Maiju-rakas, se on niinku koulun hengen kohottamis-paiva, jolloin pukeudut koulun vareihin.. Siina sitten naurettiin jokunen aika mun tuumailuille, hyva etta sain suht ajoissa tietaa asiasta etten ois tullu haamuks pukeutuneena kouluun. :D Joka paiva oli myos lounaan jalkeen tietty aktiviteetti luvassa, kuten esimerkiksi maanantaina pelattiin lipunryostoa, tiistaina polttopalloa, keskiviikkona koydenvetoa ja torstaina Slip'n Slide! Eli vesiliukumaki! Oh man, that was fun!;)



Torstaina meilla oli sitten Homecoming Bonfire, suuri kokko kaupungin ulkopuolella ja vain meille high schoolilaisille. Siella karisteltiin vaahtokarkkeja ja hengailtiin kavereiden kanssa ilta 10 saakka, oli kylla mukavaa! Niin, ja mun uusi lempparikarkki on Smors, joka on karistetty vaahtokarkki sisaltaen suklaata kahen vaahtokarkin valissa. Nam! Perjantaina koko viikko huipentui Homecoming viikon Paraatiin, johon meidan loistava lenttis-manageri Kathleen oli tehnyt meille lava-auton takaosasta paraativaunun ja koristellut koko auton meidan nimilla ja koulun vareilla seka Pioneers-logolla. Silla sitten ajeltiin pitkin kaupunkia ihmisten keraantyessa tien viereen katsomaan meita ja hakemaan karkkeja joita me heiteltiin lava-auton peralta.

Paraatin jalkeen me lakitettiin Homecoming viikon Kuninkaalliset, ja arvatkaahan mita: ma olin meidan senior luokan attendant, yhdessa mun parin Scottin kanssa! Mun aiti oli tehnyt mulle aivan ihanan, keltasen mekon, ja sitten kun meidan nimet kuulutettiin me kaveltiin punasta mattoa pitkin liikuntasaliin, poseerattiin valloittavasti kameroiden edessa ja mentiin istumaan "kuninkaallisten" tuoleille. Mun kaveri, senior Cassie, oli Homecoming viikon Kuningatar, ja hanet kruunattiin tahan tehtavaan tassa samaisessa juhlassa. Taman jalkeen sitten vaihdettiin nopeasti mekot pois paalta ja aloitettiin Pepperal, seikkailurata meidan high schoolilaisten valilla joka sisalti erilaisia tehtavia. Meidan piti esimerkiksi pukea paalle poikien football-varustukset, ryomia lakanan alla, pinota kuppeja ja hyppia hulahula-vanteen kanssa. Ja meilla kaikilla oli niin mukavaa.... :)

Samaisena perjantaina meilla oli sitten meidan lentopallo-kotipeli, joka ei mennyt niin hyvin kuin mita oltiin suunniteltu. Havittiin melko reippaasti Meeteetselle, ja peli oli niin karmiva etta meidan valmentaja oli raivoissaan meille ja pelin jalkeen jouduttiin pitamaan ekstra-harkat.. Han kylla leppyi sitten noin puolen tunnin jalkeen, ja paastiin lahtemaan kotiin luvaten etta kaivettaisiin kilpailuhenkea itsestamme seuraaviin harkkoihin seka peleihin. Ja kylla muuten pelotti pikkasen, sen verran han meille rahjasi!:D Pojat voittivat lauantaina heidan Football-pelinsa mita en kylla ihmettele, meidan pojat on pelaneet todella hyvin tana vuonna. Toivottavasti meidan pelit ei vaan menisi niin paljon paallekain etta paastaisiin edes joskus kannustamaan heita, ja itse paasisin nakemaan tata kuuluisaa jenkkifutista ihan livena Jenkeissa!:) Mutta tunnelmasta kotipeleissa.. Alussa on aina tietenkin National Anthemin aika, jonka jalkeen sitten esitellaan pelaajat ja jokainen meista paasee heittamaan pienen lentopallon katsojille, ja sen pallon me pelaajat ollaan itse kirjattu nimikirjoituksella. Hurraa ja kannustus-huudot kaikuu ja alkulammossa meidan musiikki raikaa. Koulun urheilutapahtumat on taalla todella iso juttu, koska tama kaupunki on niin pieni etta niilla ei ole mitaan muuta tapahtumia kuin pelit ja urheilujoukkueet, siksi kaikki kotipelit keraa niin paljon katsojia, vanhempia kuin sukulaisiakin paikalle. Ja lentopallo on oikeestaan ihan mukava laji, tosin itse en kylla sita tuskin koskaan tule pelaamaan, mutta olipahan ainakin mukava kokemus kokeilla sita ees muutama viikko. Meidan lentopallo-kausi on siis nyt ohi, havittiin meidan PigTail-game, johon jouduttiin meidan ei niin hyvan sijoituksen takia, ja sitten PigTailin jalkeen jouduttiin sanomaan hyvastit kaudelle. Ei siis paasty edes kilpailemaan Statesta, mutta ei me niin hyvia oikeestaan oltukaan..:) Siina tuli kylla muutamat itkut itkettya, oli sen verran tunteikasta pelin jalkeen. Tama oli siis jo paljon jalkeen Homecoming-viikon, mutta ajattelin hiukan valaista meidan kautta taman postauksen mukana. Yhden kerran kun matkattiin kauas paastiin jopa yopymaan motellissa! Ja taytyy sanoa etta oli aika luksusta motelliksi, paitsi etta melkein rikoin mun ja huonetoverini vessan. Ei siita sen enempaa, onneksi se ei ollut mitaan vakavaa....:)

Takaisin Homecoming-viikkoon! Lauantaina meilla oli koko viikon paattava, Homecoming-tanssiaiset meidan kaupungin Senior Centerilla. Nama tanssiaiset oli disco-tyyliset, tosin tietenkin kun Ten Sleepissa ja Wyomingissa asutaan taytyihan siella soida Country-musiikkia. Ei hassumpaa musaa kuitenkaan, taytyy sanoa etta "Play something country!" Kylla, on musta kasvanut ihan kunnon lehmitytto taalla. :) Tansseissa pidettiin hauskaa sellaiset kolme tuntia, jonka jalkeen sitten suunnattiin kotiin uupuneina pitkasta mutta mahtavasta viikosta. Paatettiin jo nytten tsekkisiskon Lucien kanssa tulla ensi vuonna Homecoming-viikon aikoihin takaisin tanne, jotta paastaisiin uudelleen liukumaan Slip 'n Slidessa!

Loppukevennykseksi haluan jakaa kanssanne hauskan tapahtuman, joka sattui minulle kesken meidan pelin perjantaina!

Olin siis istumassa vaihdossa, ja koko liikuntasali oli koristeltu kyltein ja posterein, joissa oli meidan kaikkien pelaajien nimet ja numerot. Tietenkin myos meidan vaihtopenkin ylapuolella oli oikein iso posteri, joka oli kiinni ainoastaan teipilla. Pelissa oli juuri menossa melko hektinen kohta, jolloin se suuri posteri tippui kenenkas muun paalle kuin MUN! Se peitti koko mun naaman, ja Coach sitten kaski mun nousta penkille ja korjata tama tilanne, han itse oli melko kiinni siina pelissa ja hermona tietysti, joten mina sitten naama punasena hyppasin tuolille ja korjasin asian. Eihan tassa viela mitaan, koska ajattelin etta kukapa tollaista tapahtumaa muistaisi. Viikon kuluttua mun lokerolle oli ilmestyny posteri, jossa oli pikku Kanasen kuva ja teksti, joka alkoi nain: "Look, the Sky is falling down..." Mina ajattelin etta se olisi ollut mun pikku Pioneerilta, joka yleensa laittelee mulle lappusia ja muita onnentoivotuksia mun lokeroon. Ihmettelin kun menin innoissani kertomaan tasta mun tsekkisiskolle, kun han alkoi vain nauramaan ja vilkuilemaan meidan enkun opettajaamme Mr. Barstadia (joka on muuten coolein maikka ikina!). Seuraavalla tunnilla mulla oli sitten enkkua, ja kun astuin luokkaan sisaan Mr. Barstad ja Lucie nauroivat siella kilpaa. Kysyin ihmeissani etta mika niilla on oikein hatana. He sitten totesivat, etta etko ole mennyt lukemaan posteriasi kunnolla loppuun asti. Me kaikki sitten tallusteltiin mun lokerolle, ja vihdoin luin sen koko posterin kunnolla loppuun. Se meni nain: "Look, the sky is falling down... No, wait! It's just a poster...." Mr. Barstad oli nahnyt taman pelin aikaisen tapahtuman ja teki taman posterin yhdessa Lucien kanssa mulle lounastauolla, ja arvatkaa vaan saanko kuulla siita viela tanakin paivana. Kylla, musta tehdaan pilaa taalla Valtameren toisella puolellakin, en ma siita eroon paase...:)

Jiihaaaa!

Washakie county, Road 78

Ystavat rakkaat!

Maiju is back in business, pitkanpitkan tauon jalkeen josta olen hyvin pahoillani, toivottavasti viela jaksatte seurailla tata ja kuunnella mun turinoita:) Tosin on hyvin vaikeeta alkaa nyt kirjottaan kaikesta siita mita taalla on tapahtunu tan kuukauden aikana. Kuukauden oon siis ollu jo taalla, mika tuntuu tosi lyhyelta ajalta mutta mulle todella pitkalta. Tuntuu, etta oon tuntenut naa ihmiset taalla jo iat ja ajat, etta taa kaikki on mulle jo tuttua. Hassua ajatella niin, mutta minkas teet. :) Taa on nyt mun koti, nainkin lyhyessa ajassa tasta on tullu mulle hyvin tarkea, ja naa ihmiset on tullu rakkaiks.

Laskeuduin Wyomingin maankamaralle 30. paiva heinakuuta, Worlandin kaupunkiin, keskelle ei mitaan. Mun kone oli pieni kuin sillipurkki, matkustajia siin koneessa oli yhteensa ehka 17. Mun ei tarvinnu edes odottaa mun matkalaukkua, se tuli ulos n. 5 minuutissa ja sitten olin valmis. Astuin ulos auringonpaisteeseen ja nain ymparilla vaan muutamia lava-autoja, punaista hiekkaa ja puita, nurmikkoa siella sun taalla mutta sekin naytti melko kuivalta. Mietin mielessani etta mihin oon oikein joutunu, perhetta ei nakyny missaan ja istun mun matkalukun paalla periaatteessa keskelle ei mitaan, puhelin ei toimi kun ei verkkoa loydy ja kuumakin on. Sitten mun eteen tupsahtaa vanhan olonen lava-auto, ja isohko mies tyontaa paansa ulos ikkunasta ja huutaa: "Taa tytto nayttaa suomalaiselta, voisin lyoda vaikka vetoa siita!" Taa mies oli mun isa, mukanaan aiti ja mun sisko, joka on kaks vuotta nuorempi kun ma. Siina sitten halailin tuntemattomia ihmisia ja yritin pitaa paani kasassa kaiken sen vasymyksen keskella, viime yona kun oli tullu nukuttua sellaset 2 tuntia yhteensa ja nalkakin oli. Worland on n. 30min ajomatkan paassa meidan kaupungista, ja kun paastiin Worlandin keskustaan asiat naytti jo vahan valosammilta. Siella oli kuin olikin liikennetta ja mukavia pikku putiikkeja, etta en ma ihan keskelle ei mitaan ollu laskeutunu.

Ten Sleep on tosi pieni kaupunki. Taalla asuu n. 304 asukasta ja main streetin pystyt ajamaan lapi ehka 2 minuutissa, 30 mailin tuntinopeudella. Kylla, tama pieni kaupunki on mun kotikaupunki. :) Meille kaupungista ajaa 15 minuuttia, asutaan siis kaupungin ulkopuolella vuorten ja kukkuloiden ymparoimana. Muuten taalla on vain polysta hiekkaa kaikkialla ja vuoristoista seutua, mutta meijan alue on tietenkin vihreata nurmikkoineen ja peltoineen. Osittain, siis.. Taa perhe omistaa todella,todella paljon maata, en ees ite oo viela tahan paivaan asti kasittany kuinka paljon nailla oikein on maata ja peltoja! Mummo ja isan sisko asuu ihan naapurissa, isan sisko Lynette omistaa kaikki hevoset ja koirat mita nailla on, hevosia on taalla tilalla yhteensa 40 ja vuorilla laiduntamassa 10-20, Lynette ei itsekaan ole ihan varma kun uusia varsoja kuulemma syntyy melko usein. Lehmat omistaa mun perhe, ja niitakaan en ole nahnyt kun kesaisin ne laiduntaa vuorilla myos, mutta lehmia taalla on yhteensa ehka 400 tai enemmankin. Toivottavasti ne kaikki ei tuu tanne talvella, muutoin haju saatta tarttua melko helposti...

Mun perhe on todella ihana, oon jo rakastunu naihin kaikkiin. Nyt kesalla taalla on ollut mun veljet auttamassa isaa tilan toissa, mua vuoden vanhempi veli Coulter, David ja Jamin seka hanen vaimo Sharah ja heidan poika Brandon, joka on 4 kuukautta vanha, sulonen pikkupoika! Mina ja Cassie, mun sisko, "tapellaan" aina et kumman vuoro on hoitaa ja pidella hanta:) Nyt Coulter ja David on lahtenyt jo collegeen, ja huomenissa lahtee myos Jamin ja Sharah takaisin Idahoon. Joten tanne jaa enaa mina, isa, aiti, Cassie ja Lucie. Lucie on mun vaihtarisisko Tsekeista, sulonen tapaus! Tullaan tosi hyvin toimeen, luultavasti koska molemmat tiedetaan toistemme ajatukset ja fiilikset tasta touhusta. Lucie on taalla ainostaan lukukauden, han on jo jouluna takaisin kotona. Ja viikko sitten meidan talossa oli yhteensa 15 henkea, kun aidin aiti ja aidin veljen perhe tuli kaymaan, huhhuh silloin oli kylla eloa, vilsketta ja toimintaa taalla kellon ympari!

Tokana paivana mentiin katsomaan Youth Rodeota Worlandiin, kun Cassie kilpaili siella. Mun oli tarkoitus menna vaan katsomaan ja ottamaan kuvia, mutta lopulta paadyin itekkin hevosen selkaan ja.. Kilpailemaan rodeossa! Oikeastaan tein Barrel Race, eli ratsastin kaheksikon pujotellen kolme tynnyria ajan juoksiessa eteenpain, oh man that was crazy! Oikeastaan en edes halunnut laukata sita rataa, koska olin ekaa kertaa hevosen selassa pitkasta aikaa joten olin tosi peloissani!:D Mun aika oli n. 80 sekuntia, kun muut suoritti radan jossain 23 sekunnissa... Mutta ainakin sain hurraahuudot ja kovat aplodit kun astuin areenalle:)

Olen myos nahnyt oikeata rodeota, jossa miehet lassoo vasikoita tai yrittaa pysya haran selassa mahdollisimman pitkaan, kaynyt tivolissa ja laskenut jokea kumirenkaalla, ollut kirkossa joka sunnuntai ja viettanyt sunnuntai-paivia tuttavaperheen kanssa syoden, katsoen leffoja ja pelaten korttipeleja, kaynyt kirkkotansseissa Worlandissa muiden nuorien kanssa, ollut Nowoodstock-konsertissa taalla Ten Sleepissa, jarjestanyt synttaripartyt tuttavaperheen nuorimmaiselle pojalle, RATSASTANUT vuorilla ja tehnyt bareback ridingia eli ratsastanut ilman satulaa pellolla ison suihkuttajan alla (aurinko on pehmentany mun paan, tiedan), hengaillut kavereiden kanssa ja syonyt, vieraillut Yellowstonessa, vieraillut toisessa osavaltiossa Montanassa, Billingsin kaupungissa hakemassa Lucien, shoppaillut Sheridanissa ja uinut Buffalossa ilmaisella altaalla ja jarjestanyt isot laksiais-partyt eraalle perheelle kirkosta, ja 17. paiva alottanut koulun!

Meijan koulu on _ihana_! Vaikka se onkin pieni koulu (yhteensa 113 oppilasta kindergardenista high schooliin) siella on silti tosi mahtavaa, kaikki tuntee sut ja pikkuset kattoo sua ja hymyilee sulle ja kyselee kuulumisia, plus viela se positiivinen juttu etta opettajat on aina auttamassa sua jos tarviit apua ja niin tuttavallisia sulle, tuntuu etta ollaan kaikki yhta suurta perhetta siella. Musiikin maikka on mun suosikki, se kutsuu sua kullannupuks ja hokee aina kuinka se rakastaa meita, antaa mun lainata sen videoita ja se vuokrasi mulle viulun! Joka ei kylla oo tullu viela mutta mitas pienista.. :) Han on niinkuin toinen aiti meille koululaisille, kaikki oppilaat rakastaa Ms. Jonesia. Ruoka on parasta koulussa, lounastauko on parhain hetki koko paivasta, mina ja Lucie ollaan ihan rakastuttu tahan ruokaan. Ja joo, se ei ole hampurilaisia ja pizzaa jokaikinen paiva okei:D On tacoja, burritoja, lasagnea, kanaa, sandwicheja, subeja, SUKLAAMAITOA, etc. Yammy,yammy,yammy!:) Koulun jalkeen on jokapaiva kahen tunnin lentopallo-harkat, meijan jengissa pelaa 10 tyttoa talla kaudella. Ja ma kun luulin osaavani ees jotenkin pelata sita.... Naa tytot taalla on mahteja! Mut meijan valmentaja sano mulle yks paiva et oon kehittyny tosi paljon verrattuna mun ekaan viikkoon, et toivottavasti oon itekki huomannu jotain kehitysta jossain. Yeah, right... :) Jokatapauksessa lentopallo on oikeestaan ihan mukava laji, hermoja se vaatii mut muuten on ollu tosi mukavaa harjotella meijan jengin kanssa. Ollaan ehitty pelata jo pelejakin, ja kolme kertaa matkustettu toisiin kaupunkeihin. Bussissa meilla on telkkari, joten bussimatkat kuluu leffoja katsellessa ja turistessa.

Yks seikkailu mun taytyy viel jakaa teijan kanssa, nimittain trailing cows jota me ollaan tehty nyt kaks kertaa kun oon ollu taalla! Elikkas lehmia taytyy liikuttaa tuolla vuorilla laitumesta toiseen aina tiettyina aikoina, ja eilen oltiin sitten koko perheen ja koirien voimin liikuttamassa niita. Kaikki muut ollaan ratsain liikenteessa paitsi aiti ajaa lava-autoa, sitten etsitaan lehmia pusikoista ja kukkuloilta ja "tyonnetaan" niita eteenpain pitkin tieta aina seuraavalle portille asti. Ette ikina usko kuinka kova meteli voikaan lahtea lehmista, plus sitten jos niita on se 300-400 kulkemassa samaa tieta yrittaen paasta eteenpain.. Meidan pitaa aina puhua niille lehmille, tai yleensa riittaa jos huutaa: HEP,HEP,HEEEP! Niin ne tietaa et niitten pitaa liikkua:) Ensimmaiselle kerralla olin turhan innoissani, ja keksin ite omat huudahdukseni, ja lopulta mun hevonen, Tucker, melkeen pelasty ja meinas lahtee taytta vauhtii eteenpain.

Paljon on tapahtunut nainkin lyhyessa ajassa, kaikkea en ees pysty kertomaan taalla tai kirjottamaan, koska ne on vain arjen pienia asioita jotka ei ehka tunnu siella kovin suurilta, mutta taalla koettuna ne on arvokkaita aarteita joita tallennan muistiin. Esimerkiks yks ilta vietiin Lucien ja Cassien kanssa hevosia takaisin laitumelle, ja paatettiin sitten vaan hypata selkaan etta oltais nopeemmin perilla, joten ratsastettiin auringon laskiessa pellolta toiselle, taydessa hiljaisuudessa ainoastaan lintujen laulaessa puissa. Tallaset hetket on todellakin muistamisen arvoisia, mutta ne taytyy vaan ite kokea ja painaa mieleen, muutoin ne ei tunnu miltaan. Taa on mun elama nyt taalla, ja taytyy sanoa etta ma viihdyn taalla todella hyvin.

Tasta lahin lupaan postailla ahkerammin, jotta tiedatte etta oon elossa ja voin mainiosti:) Mulla on ikava teita ystavat, kertoilkaahan kuulumisia kun ehditte!

Ps. Oon puhunu suomea yhen Kentin veljen Naten kanssa puhelimessa, han suoritti missionin Suomessa 3 vuotta sitten ja osasi vielakin puhua todella hyvin, olin iha yllattyny!:) Muutenkin taalla on monia ihmisia- varsinkin kirkossa- jotka tietaa paljon Suomesta tai joiden tuttavia on asunu/asuu Suomessa. En siis oo unohtanu ihan kokonaan suomen kielta, viela. ;)

Love, American Idiot Maiju