Washakie county, Road 78

Ystavat rakkaat!

Maiju is back in business, pitkanpitkan tauon jalkeen josta olen hyvin pahoillani, toivottavasti viela jaksatte seurailla tata ja kuunnella mun turinoita:) Tosin on hyvin vaikeeta alkaa nyt kirjottaan kaikesta siita mita taalla on tapahtunu tan kuukauden aikana. Kuukauden oon siis ollu jo taalla, mika tuntuu tosi lyhyelta ajalta mutta mulle todella pitkalta. Tuntuu, etta oon tuntenut naa ihmiset taalla jo iat ja ajat, etta taa kaikki on mulle jo tuttua. Hassua ajatella niin, mutta minkas teet. :) Taa on nyt mun koti, nainkin lyhyessa ajassa tasta on tullu mulle hyvin tarkea, ja naa ihmiset on tullu rakkaiks.

Laskeuduin Wyomingin maankamaralle 30. paiva heinakuuta, Worlandin kaupunkiin, keskelle ei mitaan. Mun kone oli pieni kuin sillipurkki, matkustajia siin koneessa oli yhteensa ehka 17. Mun ei tarvinnu edes odottaa mun matkalaukkua, se tuli ulos n. 5 minuutissa ja sitten olin valmis. Astuin ulos auringonpaisteeseen ja nain ymparilla vaan muutamia lava-autoja, punaista hiekkaa ja puita, nurmikkoa siella sun taalla mutta sekin naytti melko kuivalta. Mietin mielessani etta mihin oon oikein joutunu, perhetta ei nakyny missaan ja istun mun matkalukun paalla periaatteessa keskelle ei mitaan, puhelin ei toimi kun ei verkkoa loydy ja kuumakin on. Sitten mun eteen tupsahtaa vanhan olonen lava-auto, ja isohko mies tyontaa paansa ulos ikkunasta ja huutaa: "Taa tytto nayttaa suomalaiselta, voisin lyoda vaikka vetoa siita!" Taa mies oli mun isa, mukanaan aiti ja mun sisko, joka on kaks vuotta nuorempi kun ma. Siina sitten halailin tuntemattomia ihmisia ja yritin pitaa paani kasassa kaiken sen vasymyksen keskella, viime yona kun oli tullu nukuttua sellaset 2 tuntia yhteensa ja nalkakin oli. Worland on n. 30min ajomatkan paassa meidan kaupungista, ja kun paastiin Worlandin keskustaan asiat naytti jo vahan valosammilta. Siella oli kuin olikin liikennetta ja mukavia pikku putiikkeja, etta en ma ihan keskelle ei mitaan ollu laskeutunu.

Ten Sleep on tosi pieni kaupunki. Taalla asuu n. 304 asukasta ja main streetin pystyt ajamaan lapi ehka 2 minuutissa, 30 mailin tuntinopeudella. Kylla, tama pieni kaupunki on mun kotikaupunki. :) Meille kaupungista ajaa 15 minuuttia, asutaan siis kaupungin ulkopuolella vuorten ja kukkuloiden ymparoimana. Muuten taalla on vain polysta hiekkaa kaikkialla ja vuoristoista seutua, mutta meijan alue on tietenkin vihreata nurmikkoineen ja peltoineen. Osittain, siis.. Taa perhe omistaa todella,todella paljon maata, en ees ite oo viela tahan paivaan asti kasittany kuinka paljon nailla oikein on maata ja peltoja! Mummo ja isan sisko asuu ihan naapurissa, isan sisko Lynette omistaa kaikki hevoset ja koirat mita nailla on, hevosia on taalla tilalla yhteensa 40 ja vuorilla laiduntamassa 10-20, Lynette ei itsekaan ole ihan varma kun uusia varsoja kuulemma syntyy melko usein. Lehmat omistaa mun perhe, ja niitakaan en ole nahnyt kun kesaisin ne laiduntaa vuorilla myos, mutta lehmia taalla on yhteensa ehka 400 tai enemmankin. Toivottavasti ne kaikki ei tuu tanne talvella, muutoin haju saatta tarttua melko helposti...

Mun perhe on todella ihana, oon jo rakastunu naihin kaikkiin. Nyt kesalla taalla on ollut mun veljet auttamassa isaa tilan toissa, mua vuoden vanhempi veli Coulter, David ja Jamin seka hanen vaimo Sharah ja heidan poika Brandon, joka on 4 kuukautta vanha, sulonen pikkupoika! Mina ja Cassie, mun sisko, "tapellaan" aina et kumman vuoro on hoitaa ja pidella hanta:) Nyt Coulter ja David on lahtenyt jo collegeen, ja huomenissa lahtee myos Jamin ja Sharah takaisin Idahoon. Joten tanne jaa enaa mina, isa, aiti, Cassie ja Lucie. Lucie on mun vaihtarisisko Tsekeista, sulonen tapaus! Tullaan tosi hyvin toimeen, luultavasti koska molemmat tiedetaan toistemme ajatukset ja fiilikset tasta touhusta. Lucie on taalla ainostaan lukukauden, han on jo jouluna takaisin kotona. Ja viikko sitten meidan talossa oli yhteensa 15 henkea, kun aidin aiti ja aidin veljen perhe tuli kaymaan, huhhuh silloin oli kylla eloa, vilsketta ja toimintaa taalla kellon ympari!

Tokana paivana mentiin katsomaan Youth Rodeota Worlandiin, kun Cassie kilpaili siella. Mun oli tarkoitus menna vaan katsomaan ja ottamaan kuvia, mutta lopulta paadyin itekkin hevosen selkaan ja.. Kilpailemaan rodeossa! Oikeastaan tein Barrel Race, eli ratsastin kaheksikon pujotellen kolme tynnyria ajan juoksiessa eteenpain, oh man that was crazy! Oikeastaan en edes halunnut laukata sita rataa, koska olin ekaa kertaa hevosen selassa pitkasta aikaa joten olin tosi peloissani!:D Mun aika oli n. 80 sekuntia, kun muut suoritti radan jossain 23 sekunnissa... Mutta ainakin sain hurraahuudot ja kovat aplodit kun astuin areenalle:)

Olen myos nahnyt oikeata rodeota, jossa miehet lassoo vasikoita tai yrittaa pysya haran selassa mahdollisimman pitkaan, kaynyt tivolissa ja laskenut jokea kumirenkaalla, ollut kirkossa joka sunnuntai ja viettanyt sunnuntai-paivia tuttavaperheen kanssa syoden, katsoen leffoja ja pelaten korttipeleja, kaynyt kirkkotansseissa Worlandissa muiden nuorien kanssa, ollut Nowoodstock-konsertissa taalla Ten Sleepissa, jarjestanyt synttaripartyt tuttavaperheen nuorimmaiselle pojalle, RATSASTANUT vuorilla ja tehnyt bareback ridingia eli ratsastanut ilman satulaa pellolla ison suihkuttajan alla (aurinko on pehmentany mun paan, tiedan), hengaillut kavereiden kanssa ja syonyt, vieraillut Yellowstonessa, vieraillut toisessa osavaltiossa Montanassa, Billingsin kaupungissa hakemassa Lucien, shoppaillut Sheridanissa ja uinut Buffalossa ilmaisella altaalla ja jarjestanyt isot laksiais-partyt eraalle perheelle kirkosta, ja 17. paiva alottanut koulun!

Meijan koulu on _ihana_! Vaikka se onkin pieni koulu (yhteensa 113 oppilasta kindergardenista high schooliin) siella on silti tosi mahtavaa, kaikki tuntee sut ja pikkuset kattoo sua ja hymyilee sulle ja kyselee kuulumisia, plus viela se positiivinen juttu etta opettajat on aina auttamassa sua jos tarviit apua ja niin tuttavallisia sulle, tuntuu etta ollaan kaikki yhta suurta perhetta siella. Musiikin maikka on mun suosikki, se kutsuu sua kullannupuks ja hokee aina kuinka se rakastaa meita, antaa mun lainata sen videoita ja se vuokrasi mulle viulun! Joka ei kylla oo tullu viela mutta mitas pienista.. :) Han on niinkuin toinen aiti meille koululaisille, kaikki oppilaat rakastaa Ms. Jonesia. Ruoka on parasta koulussa, lounastauko on parhain hetki koko paivasta, mina ja Lucie ollaan ihan rakastuttu tahan ruokaan. Ja joo, se ei ole hampurilaisia ja pizzaa jokaikinen paiva okei:D On tacoja, burritoja, lasagnea, kanaa, sandwicheja, subeja, SUKLAAMAITOA, etc. Yammy,yammy,yammy!:) Koulun jalkeen on jokapaiva kahen tunnin lentopallo-harkat, meijan jengissa pelaa 10 tyttoa talla kaudella. Ja ma kun luulin osaavani ees jotenkin pelata sita.... Naa tytot taalla on mahteja! Mut meijan valmentaja sano mulle yks paiva et oon kehittyny tosi paljon verrattuna mun ekaan viikkoon, et toivottavasti oon itekki huomannu jotain kehitysta jossain. Yeah, right... :) Jokatapauksessa lentopallo on oikeestaan ihan mukava laji, hermoja se vaatii mut muuten on ollu tosi mukavaa harjotella meijan jengin kanssa. Ollaan ehitty pelata jo pelejakin, ja kolme kertaa matkustettu toisiin kaupunkeihin. Bussissa meilla on telkkari, joten bussimatkat kuluu leffoja katsellessa ja turistessa.

Yks seikkailu mun taytyy viel jakaa teijan kanssa, nimittain trailing cows jota me ollaan tehty nyt kaks kertaa kun oon ollu taalla! Elikkas lehmia taytyy liikuttaa tuolla vuorilla laitumesta toiseen aina tiettyina aikoina, ja eilen oltiin sitten koko perheen ja koirien voimin liikuttamassa niita. Kaikki muut ollaan ratsain liikenteessa paitsi aiti ajaa lava-autoa, sitten etsitaan lehmia pusikoista ja kukkuloilta ja "tyonnetaan" niita eteenpain pitkin tieta aina seuraavalle portille asti. Ette ikina usko kuinka kova meteli voikaan lahtea lehmista, plus sitten jos niita on se 300-400 kulkemassa samaa tieta yrittaen paasta eteenpain.. Meidan pitaa aina puhua niille lehmille, tai yleensa riittaa jos huutaa: HEP,HEP,HEEEP! Niin ne tietaa et niitten pitaa liikkua:) Ensimmaiselle kerralla olin turhan innoissani, ja keksin ite omat huudahdukseni, ja lopulta mun hevonen, Tucker, melkeen pelasty ja meinas lahtee taytta vauhtii eteenpain.

Paljon on tapahtunut nainkin lyhyessa ajassa, kaikkea en ees pysty kertomaan taalla tai kirjottamaan, koska ne on vain arjen pienia asioita jotka ei ehka tunnu siella kovin suurilta, mutta taalla koettuna ne on arvokkaita aarteita joita tallennan muistiin. Esimerkiks yks ilta vietiin Lucien ja Cassien kanssa hevosia takaisin laitumelle, ja paatettiin sitten vaan hypata selkaan etta oltais nopeemmin perilla, joten ratsastettiin auringon laskiessa pellolta toiselle, taydessa hiljaisuudessa ainoastaan lintujen laulaessa puissa. Tallaset hetket on todellakin muistamisen arvoisia, mutta ne taytyy vaan ite kokea ja painaa mieleen, muutoin ne ei tunnu miltaan. Taa on mun elama nyt taalla, ja taytyy sanoa etta ma viihdyn taalla todella hyvin.

Tasta lahin lupaan postailla ahkerammin, jotta tiedatte etta oon elossa ja voin mainiosti:) Mulla on ikava teita ystavat, kertoilkaahan kuulumisia kun ehditte!

Ps. Oon puhunu suomea yhen Kentin veljen Naten kanssa puhelimessa, han suoritti missionin Suomessa 3 vuotta sitten ja osasi vielakin puhua todella hyvin, olin iha yllattyny!:) Muutenkin taalla on monia ihmisia- varsinkin kirkossa- jotka tietaa paljon Suomesta tai joiden tuttavia on asunu/asuu Suomessa. En siis oo unohtanu ihan kokonaan suomen kielta, viela. ;)

Love, American Idiot Maiju