Miten taa aika rientaakin nain nopeesti? Mun on pitanyt ajat sitten jo kirjotella teille meijan Homecoming-viikosta, joka oli siis jo SYYSKUUSSA, mutta aina se aika tuntuu vain katoavan tai sitten on jotain muuta tekemista ilmaantunu aina samaan aikaan kun pitaisi vaan istua ja rauhoittua kertomaan kuulumisia... Olen todella pahoillani, toivottavasti viela jaksatte kuulla musta! Nyt tulee kasapain teksteja tekstien peraan, joten koittakaa pysya karryilla. Alkajaisiksi voisi sanoa, etta mun aika taalla on ollut jotain uskomatonta, en olisi ikina voinut kuvitella tata vuotta nain hienoksi kokemukseksi. Kohta tulee viisi kuukautta taalla tayteen, hetkeakaan en vaihtaisi ja kauhulla jo odotan niita viimeisia kuukausia jotka sitten vain vilahtavat ohitse.. Mutta nyt, kurkistakaamme viime kuukausien tapahtumiin!:)
Torstaina meilla oli sitten Homecoming Bonfire, suuri kokko kaupungin ulkopuolella ja vain meille high schoolilaisille. Siella karisteltiin vaahtokarkkeja ja hengailtiin kavereiden kanssa ilta 10 saakka, oli kylla mukavaa! Niin, ja mun uusi lempparikarkki on Smors, joka on karistetty vaahtokarkki sisaltaen suklaata kahen vaahtokarkin valissa. Nam! Perjantaina koko viikko huipentui Homecoming viikon Paraatiin, johon meidan loistava lenttis-manageri Kathleen oli tehnyt meille lava-auton takaosasta paraativaunun ja koristellut koko auton meidan nimilla ja koulun vareilla seka Pioneers-logolla. Silla sitten ajeltiin pitkin kaupunkia ihmisten keraantyessa tien viereen katsomaan meita ja hakemaan karkkeja joita me heiteltiin lava-auton peralta.
Paraatin jalkeen me lakitettiin Homecoming viikon Kuninkaalliset, ja arvatkaahan mita: ma olin meidan senior luokan attendant, yhdessa mun parin Scottin kanssa! Mun aiti oli tehnyt mulle aivan ihanan, keltasen mekon, ja sitten kun meidan nimet kuulutettiin me kaveltiin punasta mattoa pitkin liikuntasaliin, poseerattiin valloittavasti kameroiden edessa ja mentiin istumaan "kuninkaallisten" tuoleille. Mun kaveri, senior Cassie, oli Homecoming viikon Kuningatar, ja hanet kruunattiin tahan tehtavaan tassa samaisessa juhlassa. Taman jalkeen sitten vaihdettiin nopeasti mekot pois paalta ja aloitettiin Pepperal, seikkailurata meidan high schoolilaisten valilla joka sisalti erilaisia tehtavia. Meidan piti esimerkiksi pukea paalle poikien football-varustukset, ryomia lakanan alla, pinota kuppeja ja hyppia hulahula-vanteen kanssa. Ja meilla kaikilla oli niin mukavaa.... :)
Takaisin Homecoming-viikkoon! Lauantaina meilla oli koko viikon paattava, Homecoming-tanssiaiset meidan kaupungin Senior Centerilla. Nama tanssiaiset oli disco-tyyliset, tosin tietenkin kun Ten Sleepissa ja Wyomingissa asutaan taytyihan siella soida Country-musiikkia. Ei hassumpaa musaa kuitenkaan, taytyy sanoa etta "Play something country!" Kylla, on musta kasvanut ihan kunnon lehmitytto taalla. :) Tansseissa pidettiin hauskaa sellaiset kolme tuntia, jonka jalkeen sitten suunnattiin kotiin uupuneina pitkasta mutta mahtavasta viikosta. Paatettiin jo nytten tsekkisiskon Lucien kanssa tulla ensi vuonna Homecoming-viikon aikoihin takaisin tanne, jotta paastaisiin uudelleen liukumaan Slip 'n Slidessa!

Loppukevennykseksi haluan jakaa kanssanne hauskan tapahtuman, joka sattui minulle kesken meidan pelin perjantaina!
Olin siis istumassa vaihdossa, ja koko liikuntasali oli koristeltu kyltein ja posterein, joissa oli meidan kaikkien pelaajien nimet ja numerot. Tietenkin myos meidan vaihtopenkin ylapuolella oli oikein iso posteri, joka oli kiinni ainoastaan teipilla. Pelissa oli juuri menossa melko hektinen kohta, jolloin se suuri posteri tippui kenenkas muun paalle kuin MUN! Se peitti koko mun naaman, ja Coach sitten kaski mun nousta penkille ja korjata tama tilanne, han itse oli melko kiinni siina pelissa ja hermona tietysti, joten mina sitten naama punasena hyppasin tuolille ja korjasin asian. Eihan tassa viela mitaan, koska ajattelin etta kukapa tollaista tapahtumaa muistaisi. Viikon kuluttua mun lokerolle oli ilmestyny posteri, jossa oli pikku Kanasen kuva ja teksti, joka alkoi nain: "Look, the Sky is falling down..." Mina ajattelin etta se olisi ollut mun pikku Pioneerilta, joka yleensa laittelee mulle lappusia ja muita onnentoivotuksia mun lokeroon. Ihmettelin kun menin innoissani kertomaan tasta mun tsekkisiskolle, kun han alkoi vain nauramaan ja vilkuilemaan meidan enkun opettajaamme Mr. Barstadia (joka on muuten coolein maikka ikina!). Seuraavalla tunnilla mulla oli sitten enkkua, ja kun astuin luokkaan sisaan Mr. Barstad ja Lucie nauroivat siella kilpaa. Kysyin ihmeissani etta mika niilla on oikein hatana. He sitten totesivat, etta etko ole mennyt lukemaan posteriasi kunnolla loppuun asti. Me kaikki sitten tallusteltiin mun lokerolle, ja vihdoin luin sen koko posterin kunnolla loppuun. Se meni nain: "Look, the sky is falling down... No, wait! It's just a poster...." Mr. Barstad oli nahnyt taman pelin aikaisen tapahtuman ja teki taman posterin yhdessa Lucien kanssa mulle lounastauolla, ja arvatkaa vaan saanko kuulla siita viela tanakin paivana. Kylla, musta tehdaan pilaa taalla Valtameren toisella puolellakin, en ma siita eroon paase...:)
Jiihaaaa!
no huh huh.:D Olipas siinä tekstiä ja sai tosissaa yrittää pysyy perässä.
VastaaPoista