"Some people come into our lives and leave footprints on our hearts. And we are never, ever the same."

Haudi Finland!

Nyt kun mulla on enaan sellaset muutamat paivat jaljella, aattelin paivittaa teita rakkaat ystavat ja perheenjasenet mita mun elamaan tanne kuuluu.

9 kuukautta takana. Mihin se aika on menny nain nopeesti? Justiinhan me kavereitten kanssa toisemme hyvasteltiin ja itkettiin kuorossa, ja lentokentalla halailin perhetta... Ja nyt on edessa toinen lahto. En olisi koskaan voinut kuvitella miten vaikeeta tama tulee mulle olemaan jattaa taa paikka, nama ihmiset. Vaikka tiedan etta aion todellakin tulla kaymaan taalla useampaan kertaan, silti jopa ajatus jaahyvaisista tuntuu mahdottomalta. Se tunne, etta kuulut tanne ja etta taa on nyt sun elama taalla, sen jattaminen.. Tottakai syvalla jossain sisimmassa on myos se ilon tunne, etta kohta nakee taas perhetta ja kavereita, omaa kotia ja koiraa. Koti on aina se paras paikka olla. :)

Hi, I can speak only English and I am adding this note because Maiju left the computer on and unguarded for at least an hour. What sort of embarrasing notes should I write here? Maybe about her fear of spiders? Alright, I lied, falo portugese tambem. (Haha, mulla ei mitaan hajua kuka tan kirjoitti, luultavasti vanhin veli Jamin:D)

Mutta tosiaan viime kuukausien tapahtumiin! Mita kaikkea oonkaan taalla saanut kokea. Tutustua uusiin ihmisiin, paikkoihin, tahan kulttuuriin, meidan kirkkoon, yhteiskuntaan. Ennen joulua kavin mm. Mount Rushmoressa tsekki-siskon ja musan maikan kanssa, Sadie Hawkins tanssit oli koululla, jarkattiin Farewell-partyt tsekkisiskolle ja kaverille Marielle joka muutti takaisin Idahoon, oltiin pulkkamaessa tuttavaperheen Whitlockien kanssa, entinen vaihtari Isaac Hong Kongista tuli joululomaks tanne vierailulle kuten myos mun "serkut" Teksasista, Ten Sleepissa jarjestettiin jouluparaati kuten myos Community Christmas Concert, koris alkoi ja monen monet pelit joka viikonloppu, oon myos ehtinyt ikavoida tsekkisiskoa todella paljon, kaytiin keilaamassa ison kaveriporukan kanssa ja pidettiin lukuisia elokuvailtoja, uusi vuosi vaihtui kaverilla myoskin leffoja katsellen ja hengaillen, lehmat muutti takaisin lahilaitumille ja vasikoita syntyi vaikka milla mitalla, paastiin Regionalsiin pelaamaan joten matkamme taittui Landeriin, poikien jengi paasi Statee asti joten Casperiin taittui matkamme seuraavana viikonloppuna kannustamaan heita kera parhaimpien ystavien, kirkon nuorisotansseissa kavasimme pyorahtelemassa Powelissa, kahden viikon ajan siskon kanssa tehtiin ahkerasti tilan toita kun tati lahti lomailemaan, huolehdittiin mm. ratsastuksesta ja vasikoiden tarkastuksesta, varsojen, kissojen ja koirien ruokkimisesta, yleisurheilu alkoi, Spring Breakin aikana hengailtiin vaan kavereiden kanssa ja kaytiin shoppailemassa Billingsissa aidin, siskon ja kahden kaverin kanssa ja metsastamassa Prom-mekkoja, oltiin laskettelemassa koulun kanssa ja mun naama palo pahasti, kolmanneks vanhin veli Andrew tuli kotiin Brasiliasta ja tutustuttiin toisiimme sina samaisena viikonloppuna poltellen ojanperia (ja en ole pyromaani, mutta siita veljesta en olis niinkaan varma..:)), Stangersit (tuttavaperhe) tulivat takasin Idahosta vierailulle ja valtasivat meidan talon, Easter break saapui ja pidettiin Picnic Whitlock-suvun kanssa kanjonissa, sitten oli meidan Art Club-matka Red Lodgeen laskettelemaan ja kiertelemaan gallerioita, aloitettiin koulussa meidan naytelma-harkat (naytelma kuitenkin peruuntui koska ei ollut tarpeeksi aikaa saada sita kasaan..), ensimmainen Track meetti Basinissa meni mukavasti ja sitten tuli se kaikkien odottama Prom, joka ylitti kaikki odotukset.

Viimeinen kouluviikko on ollu todella haikea ja monet fiilikset on juossu mielessa. Mulla tulee ihan hirmu ikava naita kaikkia opettajia taalla, naita oppilaita ja tata henkea mika meidan koulussa "vallitsee". Mun Graduation oli 15 paiva Toukokuuta, vain mina ja toinen Senior Cassie valmistuttiin Class of 2010 tana vuonna, ja ainoastaan mina oon ollu koko tan vuoden ainoona koulussa. Sain pitaa puheenkin, ja itkuhan siina melkein paasi lopussa. Kaiken lisaks koko ruokasali oli melkeen taynna katsomassa meidan seremoniaa, oli todella ihana tunnelma ja mukavan lyhyt juhla. Sitten sen jalkeen viela kun kaikki tulivat onnittelemaan ja antamaan kortteja ja kertomaan miten oon muuttanut koko tan kaupungin elamaa taalla ollessani.. Ei sita vain voi kuvitella miten paljon naita ihmisia tulee ikava, miten paljon oikeesti oon muuttunut taalla henkisesti kuin fyysisestikkin. :) Graduation seremonian jalkeen mun kaverit sitten piti mulle after partyt, Bonfire, yhden mun kaverin Sawyerin isovanhempien luona. Siella meita oli melkeen koko high school ja middle school yhdessa pitamassa hauskaa. Tan viimeisen viikon aion viettaa vain kavereiden ja perheen kanssa, ottaen kaiken mahdollisen irti mita vaan enaan voin tasta vuodesta saada. Eilen viimeinen paiva koulussa, Cook-Outin, hengailun ja Slip n Sliden merkeissa sujui mukavasti vaikka samalla saikin sanoa heipat mun suosikkimaikoille. Mr Abel alkoi melkein itkemaan kun menin antamaan halin sille, siina sitten seistiin vahan aikaa hiljaisuudessa ja luvattiin etta yhteytta pidetaan. Ja sehan oli lupaus!

Onko mun elama taalla vaikuttanut tylsalta? Heck no. Kuten jo aiemmin sanoin, sita on todella vaikea lahtea kertomaan niita arjen pienia asioita sinne valtameren toiselle puolelle, kun ne ovat vain osa tata mun elamaa taalla, ja eivat ehka vaikuta niin isoilta asioilta siella. Mutta rehellisesti kun sanon, mun kokemukset taalla on ollut aivan mahtavia ja kuten siskoni tapasi sanoa ennen lahtoani, etta kohtaa tilanteet ja naura myos itselle. Tuon lauseen olen mielessani pitanyt ja sen mukaan elanyt, ja hauskaa on ollut. :)
(Ai niin, ja varjasinhan ma mun hiuksetki yhdessa vaiheessa bruneks... Mut alkaa huoliko, nyt ne on vaaleet taasen, thank goodness!)

Enemman kuvia seuraavassa postauksessa, jossa aion vastata muutamiin kysymyksiin joita multa on usein kysytty. Toodles till next time!:)